San Franciscon konferenssi
![](http://chped.net/https/upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/28/UN_charter_logo.png/200px-UN_charter_logo.png)
![](http://chped.net/https/upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/65/UnitedNationsconference.jpg/200px-UnitedNationsconference.jpg)
San Franciscon konferenssi oli Yhdysvaltain San Franciscossa 25. huhtikuuta – 26. kesäkuuta 1945 järjestetty kansainvälinen konferenssi, jossa perustettiin Yhdistyneet kansakunnat. Konferenssin merkittävimmät osallistujat olivat neljän suurvallan ulkoministerit: Yhdysvaltain Edward Stettinius, Ison-Britannian Anthony Eden, Neuvostoliiton Vjatšeslav Molotov sekä Kiinan T. V. Soong.[1] Kokouksen pääsihteerinä toimi Yhdysvaltain Alger Hiss.[2]
Ajatus uudesta kansainvälisestä järjestöstä oli esitetty vuonna 1944 Dumbarton Oaksin konferenssissa ja vahvistettu helmikuussa 1945 Jaltan konferenssissa. San Franciscon konferenssissa oli edustettuna 46 valtiota. Niistä 26 oli allekirjoittanut vuoden 1942 Yhdistyneiden kansakuntien julistuksen. Edustettuina olleiden valtioiden lisäksi konferenssissa esitettiin YK:n perustajajäseniksi viittä muuta valtiota. Niistä neljä hyväksyttiin, mukaan lukien Ukrainan ja Valko-Venäjän neuvostotasavallat, vaikka ne eivät länsimaiden mielestä olleet itsenäisiä valtioita. Neuvostoliiton asettamaa Puolan hallitusta ei vielä tässä vaiheessa hyväksytty, koska siltä puuttui kansainvälinen tunnustus. Myöhemmin Puola kuitenkin laskettiin yhdeksi YK:n 51:stä perustajavaltiosta.[1]
San Franciscon konferenssin merkittävin tehtävä oli Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan laatiminen. Kiistan aiheeksi muodostui neljälle (sittemmin viidelle) suurvallalle annettava poikkeusasema turvallisuusneuvoston pysyvinä jäseninä ja siihen liittyvä veto-oikeus kaikkiin merkittäviin päätöksiin. Varsinkin konferenssiin osallistuneet pienemmät valtiot olisivat halunneet lisätä yleiskokouksen valtaoikeuksia, mutta pääasiassa suurvallat saivat tahtonsa läpi. Konferenssi päättyi 26. kesäkuuta siihen, että 50 valtion edustajat allekirjoittivat YK:n peruskirjan.[1]
Osallistujavaltiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Argentiina
Australia
Belgia
Bolivia
Brasilia
Kanada
Chile
Kiinan tasavalta
Kolumbia
Costa Rica
Kuuba
Tšekkoslovakia (pakolaishallitus)
Tanska
Dominikaaninen tasavalta
Ecuador
Egypti
El Salvador
Etiopian keisarikunta
Ranska
Kreikan kuningaskunta
Guatemala
Haiti
Honduras
Brittiläinen Intia
Iran
Irak
Libanon
Liberia
Luxemburg
Meksiko
Alankomaat
Uusi-Seelanti
Nicaragua
Norja
Panama
Paraguay
Peru
Filippiinit
Saudi-Arabia
Etelä-Afrikan unioni
Syyria
Turkki
Neuvostoliitto
Britannia
Yhdysvallat
Uruguay
Venezuela
Jugoslavia
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c San Francisco Conference (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 5.4.2014.
- ↑ Alger Hiss (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 5.4.2014.