Rakastan sinua, rakastan sinua

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rakastan sinua, rakastan sinua
Je t’aime, je t’aime
Ohjaaja Alain Resnais
Käsikirjoittaja Alan Resnais, Jacques Sternberg
Tuottaja Mag Bodard
Säveltäjä Krzysztof Penderecki
Kuvaaja Jean Boffety
Leikkaaja Albert Jurgenson
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska
Ensi-ilta 1968
Kesto 94 min
Alkuperäiskieli ranska
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Rakastan sinua, rakastan sinua (Je t’aime, je t’aime) on Alain Resnais’n ohjaama ranskalainen tieteisdraama vuodelta 1968. Elokuvan ovat käsikirjoittaneet Resnais ja Jacques Sternberg, ja sen musiikin on tehnyt Krzysztof Penderecki. Pääosia näyttelevät Claude Rich ja Olga Georges-Picot.

Kustantamossa työskentelevä nuori älykkökirjailija Claude Ridder (Rich) on yrittänyt itsemurhaa mutta saadaan kuntoon sairaalassa. Sieltä poistuessaan hän saa oudon tarjouksen tulla koekaniiniksi salaisen tutkimuslaitoksen aikamatkustuskokeeseen. Hänen on tarkoitus viettää vuoden takaisessa menneisyydessä vain minuutin ja palata, mutta kokeessa hän elää menneitä tapahtumiaan rakastettunsa Catrinen kanssa sekavassa järjestyksessä. Elokuvan loppu jää avoimeksi.[1]

Resnais-monografian kirjoittaja James Monaco sanoo elokuvan rakenteen syntyneen ohjaajan kokemuksista elokuvien leikkaajana: ” Jokainen joka on kokenut leikkauspöydän löytämisen ilot, sen voiman eritellä todellisuuden rytmejä ja arvoituksia, ymmärtää välittömästi Resnaisin lähtökohdan.”[2] Resnais valmisteli elokuvaa viitisen vuotta.

Elokuvaa ei pidetä Resnais’n parhaimpiin kuuluvana. Hän valmisteli elokuvaa vuosia, mutta sen huono kaupallinen menestys aiheutti, ettei hän saanut mahdollisuutta elokuvantekoon viiteen vuoteen. Ensi-illan ajankohta oli huono, huhtikuu 1968 keskellä Pariisin opiskelijalevottomuuksia.[2]

Helsingin Sanomien Paula Talaskivi piti ensi-ilta-arvostelussaan ”monella tavoin imponoivana”: hän näki siinä sekä tieteisseikkailua että salapoliisitarinaa, jonka näennäisen sileyden takana katsoja aistii salaperäisen ilmapiirin.[1] James Monaco pitää elokuvaa Resnais’n käytännöllisimpänä ja vähiten teoreettisena elokuvana, joka on kuitenkin haastavaa katsottavaa, kun päähenkilön menneisyys pilkotaan kubismin tapaan muistikuvien satunnaiseksi epäjärjestykseksi. Monacon mielestä Rakastan sinua, rakastan sinua kestää Resnais’n elokuvista parhaiten uudet katsomiskerrat, ”ja vähänkin vaivaa näkeviin katsojiin se vaikuttaa kuin huume”.[2]

  1. a b Talaskivi, Paula: Viikon elokuvia: Ranskalaista science fictiota – amerikkalaista viattomuutta. Helsingin Sanomat, 20.10.1968, s. 10. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  2. a b c Monaco, James: Rakastan sinua, rakastan sinua (1968). Kansallinen audiovisuaalinen instituutti – Kavi. Arkistoitu 11.9.2018. Viitattu 11.9.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]