Joe Lovano
![](http://chped.net/https/upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/18/Joe_Lovano.jpg/250px-Joe_Lovano.jpg)
Joe Lovano (s. 29. joulukuuta 1952 Cleveland, Ohio) on yhdysvaltalainen jazzsaksofonisti, jonka pääsoitin on tenorisaksofoni. Hän soittaa myös muita saksofoneja sekä huilua, alttoklarinettia ja rumpuja. Vuonna 1996 Down Beat -lehden lukijaäänestyksessä Lovano äänestettiin vuoden jazzmuusikoksi ja vuoden jazzalbumin tekijäksi. Sama albumi, Quartets, sai myös Grammy-ehdokkuuden.[1]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joe Lovanon isä oli parturi ja sivutoiminen tenorisaksofonisti, Lovanon mukaan heidän kotikaupunkinsa Clevelandin parhaita[2]. Poika sai oman saksofoninsa 11-vuotiaana, soitteli teini-iässä Motown-tyylisissä soulyhtyeissä ja pääsi sitten opiskelemaan Berklee College of Musiciin Bostoniin. Siellä hänen kurssitovereitaan olivat muiden muassa John Scofield ja Bill Frisell.[1]
1970-luvun puolivälissä Lovano soitti detroitilaisessa Lonnie Smithin yhtyeessä ja kiersi vuosikymmenen loppuvuosina Woody Hermanin big bandin ja läpi 1980-luvun Mel Lewisin big bandin jäsenenä. Samaan aikaan hän soitti myös Paul Motianin triossa yhdessä Bill Frisellin kanssa sekä Carla Bleyn ja Charlie Hadenin kokoonpanoissa.[1]
Vuonna 1995 Joe Lovano perusti oman kvintettinsä nimeltä Symbiosis, jonka laulajana toimi hänen vaimonsa Lisa Silvano. Samana vuonna Village Vanguardissa äänitetty albumi Quartets julkaistiin tammikuussa 1996 ja se tuotti Grammy-ehdokkuuden ja Down Beat -lehden vuoden parhaan jazzalbumin tittelin. Lovano itse valittiin vuoden jazzmuusikoksi.[1]
Lovano on julkaissut improvisaatioaiheisen opetus-DVD:n Joe Lovano. Improvisation: Developing a Personal Approach (2003).[3] Hän teki yhdessä Gunther Schullerin kanssa musiikin vuoden 1997 elokuvaan Face Down.[4] [1]
Lovano Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joe Lovano on vieraillut Suomessa useasti 1970-luvulta lähtien ja opettanut Sibelius-Akatemian opiskelijoita.[2]Hän on vieraillut ainakin kahdesti Pori Jazz -festivaaleilla: vuonna 1995 yhdessä Lee Konitzin, Bill Frisellin, Paul Motianin ja Marc Johnsonin kanssa sekä vuonna 1997 ison 12-jäsenisen yhtyeensä kanssa.[5][6] UMOn vieraana häntä on kuultu 1994 ja 2005.[7] Maaliskuussa 2012 Joe Lovano konsertoi Helsingin Savoy-teatterissa McCoy Tynerin kvartetin kanssa.[8] Huhtikuussa 2015 Lovano vieraili jälleen Savoy-teatterissa yhtyeensä Joe Lovano’s Village Rhythm Band kanssa.[9] Hän tulee Sibelius-Akatemian Sibafest-tapahtumaan tammikuun lopussa 2016.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Lovano, Joe (Arkistoitu – Internet Archive), Baker’s Biographical Dictionary of Musicians, The Gale Group 2001. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 8.12.2015.
- ↑ a b c Laitinen, Johanna: Joe Lovano: ”Jazz on kuin elokuvaa” (Arkistoitu – Internet Archive), Taideyliopiston blogi 26.11.2015. Viitattu 8.12.2015.
- ↑ Joe Lovano. Improvisation: Developing a Personal Approach Elonet.
- ↑ Face Down Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- ↑ Broadway Music: Lovano, Konitz, Frisell, Johnson, Motian (Arkistoitu – Internet Archive), Festival Year 1995. Viitattu 8.12.2015.
- ↑ Joe Lovano (Arkistoitu – Internet Archive), Festivan Year 1997, Pori Jazz History. Viitattu 8.12.2015.
- ↑ Joe Lovano (Arkistoitu – Internet Archive), UMO. Viitattu 8.12.2015.
- ↑ Hauru, Jukka: Legendan tahtotila oli ennallaan, Helsingin Sanomat 21.3.2012. Viitattu 8.12.2015.
- ↑ Joe Lovano´s Village Rhythm Band (Arkistoitu – Internet Archive), Savoy-teatteri. Viitattu 8.12.2015.
|