Itäkanadansusi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Itäkanadansusi
Itäkanadansusia näyttelyssä Algonquinin puistossa
Itäkanadansusia näyttelyssä Algonquinin puistossa
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Koiraeläimet Canidae
Suku: Koirat Canis
Laji: Susi lupus
Alalaji: lycaon
Kolmiosainen nimi

Canis lupus lycaon
Schreber, 1775[1][2]

Itäkanadansuden levinneisyysalue sinisellä
Itäkanadansuden levinneisyysalue sinisellä
Katso myös

  Itäkanadansusi Wikispeciesissä
  Itäkanadansusi Commonsissa

Itäkanadansusilähde? eli metsäsusilähde? eli algonquininsusilähde? (Canis lupus lycaon) on suden alalaji joka elää Pohjois-Amerikassa.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itäkanadansusi on pienempi kuin harmaasusi ja sillä on harmaanpunertava turkki, jossa on mustaa selässä ja kyljissä. Sen iho on harmaan rusehtava. Korvien takana on punertavaa väriä, tämä on merkki sen sukulaisuudesta punasuden kanssa. Täysin mustia tai valkoisia yksilöitä ei ole tavattu. Itäkanadansusi on myös sirompi kuin harmaasusi ja sillä on myös enemmän kojoottimaisia piirteitä. Tämä on mahdollista sillä sudet ja kojootit usein risteytyvät keskenään.

Itäkanadansuden paino on 25–30 kilogrammaa, eli huomattavasti pienempi kuin harmaasusi. Alalajien määrittäminen on ollut vaikeaa sillä susi, punasusi ja kojootti risteytyvät helposti keskenään. Näin luonnostaan tavataan suuri kirjo erilaisia ristisiitoksia eli hybridejä ja tämän lisäksi kullekin lajille on suuri määrä alalajeja, jotka jo ulkonäöltään eroavat huomattavasti toisistaan.

Itäkanadansusia on pääasiassa vain Algonquinin puistossa Kanadan ja Yhdysvaltojen rajalla.

Susien istuttamista muualle Yhdysvaltojen koillisosaan on harkittu.[3]

Itäkanadansusi saalistaa valkohäntäpeuroja, hirviä, jäniseläimiä ja jyrsijöitä mukaan lukien majavia, piisameja ja hiiriä. Sudet metsästävät useimmin majavia kesällä ja talvella valkohäntäpeuroja.

Lajia on pidetty suden alalajina, mutta se saattaa olla oma lajinsa (Canis lycaon).[4] Näin se olisi neljäs ”susi” Pohjois-Amerikassa pienimmän eli kojootin (Canis latrans) keskikokoisen punasuden (Canis rufus) ja suden eli harmaasuden (Canis lupus) kanssa.

  1. Catalogue of life - ITIS: Canis lupus lycaon Schreber, 1775 (accepted name) catalogueoflife.org. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 23.11.2017.
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Canis lupus lycaon (TSN 180597) itis.gov. Viitattu 15.10.2019. (englanniksi)
  3. Eastern Timber Wolf International Wolf Center. Viitattu 6.11.2012. (englanniksi)
  4. Environment and Climate Change Canada. 2017. Management Plan for the Eastern Wolf (Canis lupus lycaon) in Canada, s. 2–3. Canada, Ottawa: Government of Canada, 2017. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.10.2019).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]