Fredrik III (Saksa)
| Fredrik III | |
|---|---|
.jpg) Fredrik valokuvattuna vuonna 1878 | |
| Saksan keisari Preussin kuningas | |
| Valtakausi |
9. maaliskuuta 1888 – 15. kesäkuuta 1888 |
| Edeltäjä | Vilhelm I |
| Seuraaja | Vilhelm II |
| Syntynyt |
18. lokakuuta 1831 Potsdam, Preussi |
| Kuollut |
15. kesäkuuta 1888 (56 vuotta) Potsdam, Preussi, Saksa |
| Puoliso | Viktoria ( 1858) |
| Lapset |
Vilhelm II Heinrich Sofia Margaret |
| Koko nimi | Friedrich Wilhelm Nikolaus Karl |
| Suku | Hohenzollern |
| Isä | Vilhelm I |
| Äiti | Augusta |
| Uskonto | luterilaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Fredrik III (Friedrich Wilhelm Nikolaus Karl, saks. Friedrich III., Deutscher Kaiser und König von Preußen) (18. lokakuuta 1831 Potsdam, Preussi – 15. kesäkuuta 1888 Potsdam, Preussi) oli Saksan keisari ja Preussin kuningas isänsä Vilhelm I:n jälkeen.[1] Hänen jälkeensä Saksan keisariksi tuli hänen poikansa, autoritäärinen Vilhelm II. Tämän vuoksi vuotta 1888 sanotaan Saksan historiassa kolmen keisarin vuodeksi.[2]
Tausta ja perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Preussin kuningas Fredrik Vilhelm IV:lla ei ollut omia lapsia, joten hänen nuorempi veljensä Vilhelm oli kruununperillinen. Kun Fredrik syntyi, hänestä tuli toinen kruununperimysjärjestyksessä, minkä vuoksi hän sai perinteisen preussilaisen sotilaskoulutuksen, jossa Helmuth von Moltke oli hänen menttorinsa. Fredrikin kotiopettajana toimi historioitsija ja arkeologi Ernst Curtius, jonka suhde tulevaan keisariin säilyi läheisenä Fredrikin koko elämän ajan. Myöhemmin Fredrik alkoi opiskelemaan lakia Bonnissa.[3][4][5]
Fredrik poltti piippua melkein 30 vuotta, mikä vaikutti negatiivisesti hänen terveyteensä.[6] Fredrikillä todettiin kurkkusyöpä vuonna 1887, ja brittiläinen lääkäri Morell Mackenzie ehdotti leikkausta. Leikkaus oli tarkoitus toteuttaa 21. toukokuuta 1887, mutta se peruttiin. Helmikuussa 1888 harkittiin myös trakeostomiaa, mutta tuolloin oli jo liian myöhäistä.[7]
Fredrik meni naimisiin Ison-Britannian kuningatar Viktorian tyttären, prinsessa Viktorian kanssa 25. tammikuuta 1858.[3] Huolimatta siitä, että avioliitto oli järjestetty, parin avioliitto on kuvattu onnelliseksi ja rakkausavioliitoksi.[8][9] Preussin hovi olisi tosin halunnut naittaa kruununprinssin Venäjän hoviin.[4]
Yhdessä Viktorian kanssa Fredrik sai kahdeksan lasta: kruununprinssi Vilhelmin, prinssit Henrikin, Sigismundin ja Waldemardin sekä prinsessat Charlotten, Viktorian, Sophien ja Margaretin. Sigismund kuoli vain 2-vuotiaana ja Waldermard 11-vuotiaana.[10]
Kruununprinssinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fredrik tuki Otto von Bismarckia, mutta koki Saksan sisä- ja ulkopoliittisen yhdistämisen "raudalla ja verellä" vieraaksi.[7]
Kun Saksan keisarikunta perustettiin vuonna 1871, Fredrikistä tuli Preussin kuningaskunnan lisäkski myös Saksan keisarikunnan kruununprinssi. Tästä huolimatta von Bismarck pyrki pitämään Fredrickin poliittisen vaikutusvallan vähäisenä.[3] Tämä vaikutti kruununprinssin mielialaan, minkä johdosta hän koki turhautuneisuutta ja hyödyttömyyden tunnetta.[11]
Preussin–Itävallan sodan aikana Fredrik oli aluksi sotaa vastaan ja pyrki vakuuttamaan isänsä muuttamaan mielensä sodasta. Yhdessä von Moltken kanssa Fredrikillä oli ratkaiseva rooli Königgrätzin taistelussa. Sodan jälkeen Fredrik sai yhdessä von Bismarckin kanssa Vilhelmin vakuuttuneeksi siitä, että Baijerin ja Itävallan saksankielisten alueiden liittäminen Preussiin ei ollut hyvä idea.[3][4][5]
Hälventääkseen juutalaisiin kohdistuneita ennakkoluuloja Fredrik antoi kruununprinssinä juutalaisia puolustavia lausuntoja ja tuomitsi ankarasti antisemitistiset kirjoitukset. Hän otti puolisoineen osaa synagogan palveluksiin osoittaakseen tukeaan juutalaisille.[12]
Nousu keisariksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksassa käytiin keskustelua Vilhelm II:n mahdollisuudesta periä kruunu suoraan isoisältään.[2]
Fredrikin noustessa valtaan hänen syöpänsa oli edennyt jo pitkälle. Suurimman osan lyhyestä valtakaudestaan hän oli puhekyvytön ja kommunikoi kirjelapuilla. Sairaudestaan huolimatta hän yritti parhaansa mukaan hoitaa hallitsijan velvollisuuksiaan. Saksan liberaalit piirit asettivat häneen suuria toiveita, mutta ne raukenivat keisarin kuoltua. Hänen lakiesitystään keisarin valtaoikeuksien rajoittamisesta ei toteutettu.
Kuolema ja merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fredrikin valtakausi kesti vain 99 päivää.[13] Huolimatta liberaaleista arvoistaan Fredrik säilytti perheensä ja keisari-instituution arvovallan.[7]
Lyhyen valtakautensa takia media on toisinaan nostanut esille arvioita siitä, miten paljon toisin historian kulku olisi mennyt, jos Fredrik olisi selvinnyt pidempään. Jossittelu alkoi jo melko pian Fredrikin kuoleman jälkeen. Suositun arvio lienee, että ensimmäinen maailmansota olisi estetty, jos Fredrik ei olisi kuollut nuorena.[4][11]
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksalaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustan kotkan ritarikunta (Preussi)
Hohenzollernin perheen ritarikunta (Preussi)
Punaisen kotkan ritarikunta (Preussi)[14]
Kuninkaallisen kruunun ritarikunta (Preussi)[15]
Albrekt Karhun ritarikunta (Anhalt)[16]
Uskollisuuden ritarikunta (Baden)[17]
Zähringerin leijonan ritarikunta (Baden)[17]
Kaarle Fredrikin sotilasansioritarikunta (Baden)[17]
Pyhän Hubertin ritarikunta (Baijeri)[18]
Pietari Fredrik Ludvigin ritarikunta (Oldenburg)[19]
Württembergin kruunun ritarikunta (Württemberg)[20]
Württembergin sotilasansioritarikunta (Württemberg)[20]
Guelphin kuningashuoneen ritarikunta (Hannover)
Pyhän Yrjön ritarikunta (Hannover)
Wendien kruunun ritarikunta (Mecklenburg)
Lähde:[21]
Ulkomaalaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vapahtajan ritarikunta (Kreikka)
Kamehameha I:n kuninkaallinen ritarikunta (Havaiji)
Pyhän Tapanin ritarikunta (Itävalta-Unkari)[22]
Maria Teresian sotilasritarikunta (Itävalta-Unkari)[22]
Etelän Ristin ritarikunta (Brasilia)
Elefanttiritarikunta (Tanska)[23]
Guadalupen keisarillinen ritarikunta (Meksiko)
Kunniamaininnan ritarikunta (Ottomaanivaltakunta)
Osmanin ritarikunta (Ottomaanivaltakunta)
Imtiaz-mitali (Ottomaanivaltakunta)
Tornin ja miekan sotilaallinen ritarikunta (Portugali)
Kaksoislohikäärmeen ritarikunta (Kiina)
San Marinon ritarikunta (San Marino)
Krysanteemiritarikunta (Japani)[24]
Vilhelmin sotilasritarikunta (Alankomaat, 1878)[25]
Alankomaiden leijonan ritarikunta (Alankomaat)
Romanian tähden ritarikunta (Romania)
Pyhän Andreaksen ritarikunta (Venäjä)
Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunta (Venäjä)
Valkoisen kotkan ritarikunta (Venäjä)
Pyhän Annan ritarikunta (Venäjä)
Pyhän Stanislauksen ritarikunta (Venäjä)
Pyhän Yrjön ritarikunta (Venäjä)
Leopoldin ritarikunta (Belgia, 1853)[26]
Pyhän Haudan ritarikunta (Vatikaani)
Takovon ristin ritarikunta (Serbia)
Valkoisen kotkan ritarikunta (Serbia)
Valkoisen norsun ritarikunta (Siam)
Vapauttajan ritarikunta (Venezuela)
Kultaisen taljan ritarikunta (Espanja)[27]
Pyhän Ferdinandin ja ansion ritarikunta (Sisilia)
Sukkanauharitarikunta (Iso-Britannia)[28]
Bathin ritarikunta (Iso-Britannia)[29]
Pyhimmän ilmoituksen ylin ritarikunta (Sardinia-Piemonte)[30]
Savoijin sotilasansioritarikunta (Sardinia-Piemonte)
Sotilaallisen urhoollisuuden kultamitali (Sardinia-Piemonte)[31]
Kuninkaallinen Kaarle XIII:n ritarikunta (Ruotsi-Norja, 1858)[32]
Serafiimiritarikunta (Ruotsi-Norja, 1861)[33]
Pyhän Olavin ritarikunta (Ruotsi-Norja, 1873)[34]
_-_ribbon_bar.gif){kind=small}
_ribbon.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
_-_ribbon_bar.png){kind=small}
_ribbon.svg){kind=small}
Lähde:[21]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Königlich Preussische Ordensliste, 1886, Berliini, Gedruckt in der Reichsdruckerei
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Keisari Fredrik III:s. Satakunta, 20.06.1888, nro 48, s. 1-2. Sanoma. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b 1888: the Year of the Three Kaisers, s. 34–38. Cambridge: Cambridge University Press, 2014. ISBN 978-1-107-07225-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.6.2023).
- ↑ a b c d Friedrich III. 1831-1888 Stiftung Deutsches Historisches Museum. 2024. Viitattu 21.6.2024. (saksaksi)
- ↑ a b c d 99 Tage auf dem Thron: Kaiser Friedrich III. hätte den Deutschen viel Unglück erspart DIE WELT. 5.4.2024. Viitattu 21.6.2024. (saksaksi)
- ↑ a b Friedrich III. Deutsche Biographie. 2024. Viitattu 21.6.2024. (saksaksi)
- ↑ Laurenson, R. D.: The Emperor who smoked a pipe. The Journal of Laryngology and Otology, 1995-01, 109. vsk, nro 1, s. 1–4. PubMed:7876729. doi:10.1017/s0022215100129111. ISSN 0022-2151. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c Frederick III | king of Prussia and emperor of Germany Encyclopædia Britannica. 11.6.2023. Viitattu 28.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Van der Kiste, John: Frederick III: German Emperor 1888, s. 43. A. Sutton, 1981. ISBN 978-0-904387-77-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.6.2024). (englanniksi)
- ↑ MacDonogh, Giles: The Last Kaiser: The Life of Wilhelm II, s. 17–18. Macmillan, 2003-04-25. ISBN 978-0-312-30557-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.6.2024). (englanniksi)
- ↑ Kollander, Patricia: Frederick III: Germany's Liberal Emperor, s. 21. Bloomsbury Academic, 1995-08-22. ISBN 978-0-313-29483-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.6.2024). (englanniksi)
- ↑ a b Friedrich III.: Der falsche Mythos um den "99-Tage-Kaiser" Deutsche Welle. 11.4.2013. Viitattu 21.6.2024. (saksaksi)
- ↑ Internet Archive: Young Wilhelm : the Kaiser's early life, 1859-1888, s. 198. Cambridge University Press, 1998. ISBN 978-0-521-49752-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.6.2024). (englanniksi)
- ↑ Kaiser Friedrich III equestrian statue Cologne Tourism. 2024. Viitattu 21.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Königlich Preussische Ordensliste s. 21
- ↑ Königlich Preussische Ordensliste s. 557
- ↑ Hof- und Staats-Handbuch für das Herzogtum Anhalt: 1867. Dünnhaupt, 1867. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (saksaksi)
- ↑ a b c Baden: Hof- und Staats-Handbuch des Grossherzogthums Baden: 1873, s. 59, 63, 73. Braun, 1873. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (saksaksi)
- ↑ Hof- und Staats-Handbuch des Königreichs Bayern. Königl. Oberpostamt, 1867. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (saksaksi)
- ↑ Staat Oldenburg: Hof- und Staatshandbuch des Großherzogtums Oldenburg: für ... 1872/73. Schulze, 1873. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (saksaksi)
- ↑ a b Württemberg: Hof- und Staats-Handbuch des Königreichs Württemberg: 1873, s. 32, 71. Württemberg, 1873. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (saksaksi)
- ↑ a b Handbuch über den Königlich preussischen Hof und Staat. R.v. Decker's Verlag, 1868. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (saksaksi)
- ↑ a b Ritter-Orden (s. 124, 128) Hof- und Staatshandbuch der Österreichisch-Ungarischen Monarchie. 1887. Viitattu 29.6.2023. (saksaksi)
- ↑ Riddere af Elefantordenen, 1559-2009, s. 468. Syddansk Universitetsforlag, 2009. ISBN 978-87-7674-434-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (tanskaksi)
- ↑ 明治時代の勲章外交儀礼 (pdf) (s. 143) 明治聖徳記念学会紀要. Viitattu 29.6.2023.
- ↑ Preussen, Friedrich Wilhelm Nikolaus Karl Prinz von Ministerie van Defensie. 23.8.1878. Viitattu 29.6.2023. (hollanniksi)
- ↑ Almanach royal officiel, publié, exécution d'un arrête du roi. Tarlier, 1854. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (ranskaksi)
- ↑ Caballeros de la insigne orden del toisón de oro (s. 146) Guía Oficial de España. 1887. Viitattu 29.6.2023. (espanjaksi)
- ↑ Cornell University Library: The knights of England; a complete record from the earliest time to the present day of the knights of all the orders of chivalry in England, Scotland, and Ireland, and of knights bachelors. Sherratt and Hughes, 1906. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (englanniksi)
- ↑ Cornell University Library: The knights of England; a complete record from the earliest time to the present day of the knights of all the orders of chivalry in England, Scotland, and Ireland, and of knights bachelors. Sherratt and Hughes, 1906. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (englanniksi)
- ↑ Luigi Cibrario: Notizia storica del nobilissimo ordine supremo della santissima Annunziata. Sunto degli statuti, catalogo dei cavalieri. Eredi Botta, 1869. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (italiaksi)
- ↑ HOHENZOLLERN Principe Federico Guglielmo Palazzo del Quirinale. 1866. Viitattu 29.6.2023. (italiaksi)
- ↑ Riddare af Konung Carl XIII:s orden 1811-1900. Biografiska anteckningar. Eksjö tryckeri-aktiebolag, 1900. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (ruotsiksi)
- ↑ 368 (Sveriges statskalender / 1877) runeberg.org. Viitattu 29.6.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Sveriges och Norges statskalender. Liberförlag, 1874. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (ruotsiksi)
|
Edeltäjä: Vilhelm I |
Saksan keisari 1888 |
Seuraaja: Vilhelm II |
|
Edeltäjä: Vilhelm I |
Preussin kuningas 1888 |
Seuraaja: Vilhelm II |
| ||||||||||||||||||||||||||
